Iitu
New Member
♢Wilman räsynukke♢
Posts: 4 
|
Post by Iitu on Mar 24, 2018 10:29:07 GMT
Wildest Dreams "Wilma""Wilma" 50% ox 50% app, tamma
( sivut) om. Iitu Caraneva Laukkaratsusta-ratsuksi projekti keskenVarokaa vaan, täältä tulee Wilma! (Suosittelen varomaan!!!) |
|
Iitu
New Member
♢Wilman räsynukke♢
Posts: 4
|
Post by Iitu on Mar 25, 2018 14:05:59 GMT
Pehmolelu
24.3.2018
Talutin trailerista ulos silmiään muljauttelevan ja ilkeästi häntäänsä huiskivan Wilman. Minna oli jo odottamassa meitä trailerin vieressä.
"Ompas Wilma kyllä kaunis!" nainen ihasteli. Wilma käänsi heti korvansa Minnaan, kun kuuli nimensä lausuttavan.
"Niin, kaunis se on, mutta hyvin vaativa" vastasin naiselle ähkäisten, kun Wilma alkoi stepata paikoillaan.
"No mennäänpäs nyt talliin" Minna naurahti ja lähti kulkemaan kohti tallia. Minä ja Wilma seurasimme perässä. Pieni pilkullinen tammani oli selvästi jännittynyt, kuten silloin, kun se Kiuruniittyyn tuli.
"Ei hätää, kato mitä mä otin sulle mukaan" sanoin ja kaivoin ratsastuslaukustani Wilman oman leijonapehmolelun. Tamma hirnahti ja otti pehmolelun suuhunsa. Minna hymyili meille ja avasi tallin ovet. Minä kampesin itseni, Wilman ja Wilman kamppeet sisälle talliin.
Suljin karsinan salvan tiukasti ja Wilma työnsi päänsä ja pehmolelunsa ulos karsinan oven aukosta.
"Hieno Wilma, joo, olet hieno tyttö" lepertelin tammalle silittäen sitä turvasta. Sen jälkeen Minna kutsui minut toimistoonsa. Jätin Wilman yksin, tutustumaan muihin.
"Täytäppä nää paperit, niin ootte virallisesti karsinan vuokraajia" nainen kertoi ja ojensi minulle kynän ja paperit. Nyökkäsin ja aloin täyttää niitä välillä kuitenkin joutuen miettimään ankarammin.
"Olehan hyvä" sanoin hymyillen ja ojensin paperit takaisin tallin omistajattarelle.
"Kiitos. Nyt voidaan käydä kiertämässä tallin tilat nopeesti, jos sopii" hän vastasi ja minä nyökkäsin nousten seisomaan. Minna ohjasi minut ulos toimistosta ja esitteli minulle ensin tallihuoneen, satulahuoneen ja kuivaushuoneen. Sitten siirryimme tallin ulkotiloihin. Kaikki tilat olivat siistit ja hyvin hoidetut. Tiesin, että tämä enteilisi hyviä koulutusvuosia Wilman kanssa!
Esittelukierroksen jälkeen pääsin taas olemaan Wilman kanssa. Astelin sen karsinaan ja silittelin sen pilkukasta karvaa.
"Moi tyttö" sanoin ja Wilma katseli minua. Huomioni kiinnitti kuitenkin se, ettei Wilmalla ollut suussaan pehmoleluansa. Se piti sitä aina suussaan, kun stressasi, halusi lellimistä tai halusi "leikkiä"! Ryntäsin karsinasta ulos ja katselin ympärilleni. Ei pehmolelua! Karsinassakaan sitä ei ollut näkynyt. Jos en nyt löytäisi pehmolelua Wilmalle, tulisi rankka yö. Joutuisin valvoa Wilman vieressä koko yön. Kipittelin hädissäni ympäri ämpäri tallia etsien pikku tammani pehmolelua.
"Voi missä olet pehmolelu?!" Lausuin mietteeni ääneen. Silloin kuulin kolistelua Wilman karsinasta. Astelin karsinan luo ja olin juuri kieltämässä Wilmaa, kunnes tajusin mitä se yritti sanoa.
"Pehmolelu on tuossa karsinassa!" Se koitti sanoa. Kävin toisessa karsinassa ja löysin onneksi pehmolelun.
"Ole hyvä vaan" sanoin lempeästi ja ojensin leijonapehmolelun Wilmalle.
// Tervetuloa vielä kerran! Mukava tarina ja ihana pehmolelu <3 Koitan saada tallin pohjapiirroksen ja pihan kartan tehtyä tässä lähipäivinä, niin näkyy sitten paremmin missä on mitäkin. Esim. toimistoa tai kuivaushuonetta meiltä ei löydy ja taukohuone + satulahuone on samassa, mutta ei se ole niin tarkkaa! ~ Minna
|
|
Iitu
New Member
♢Wilman räsynukke♢
Posts: 4
|
Post by Iitu on Mar 26, 2018 4:34:52 GMT
Liikaa energiaako?
26.3.2018
Avasin tallin oven ja napsautin valot päälle. Hevoset alkoivat saman tien höristä minulle ikään kuin sanoen "Tervetuloa takaisin Iitu!".
"No moikka moi!" sanoin hevosille lempeästi ja jatkoin matkaani Wilman karsinan luo. Wilma nousi lattialta ja tuli luokseni leijonapehmolelu suussaan roikkuen. Se oli ilmeisesti nukkunut vielä ennen kuin tulin sisälle. Se oli alkanut kotiutua jo hyvin, sillä uskalsi jo nukkua maaten. Silittelin hetken Wilman silkkistä turpaa. Se oli niin ihana, mutta hyvin kärsimätön ja kokematon ratsu. Pian Wilma kyllästyi ja alkoi nostelemaan päätään ylös hirnuen kimakasti.
"Joo joo, käydään hakemassa harjat sitten!" Naurahdin ja lähdin hakemaan Wilman harjoja satulahuoneesta.
Otin laatikosta kovan harjan ja aloin harjaamaan Wilman selkää sillä. Wilma koitti pyöriä, mutta olin onneksi sitonut sen kiinni. Pilkullisen tamman karvasta lähti paljon likaa, sillä se oli ilmeisesti piehtaroinut karsinassaan. Ja ilmeisesti vain minun harmikseni. Huokaisin ja jatkoin pilkukkaan "Leopardiponin" harjausta.
Yhtäkkiä talliin ilmestyi joku lapsi ja hänen äitinsä. Wilma pelästyi sitä potkaisi seinää hermostuneesti.
"Ei hätää" toppuuttelin Wilmaa hiljaisella, mutta pehmeällä äänellä.
"Huhuu!? Onko täällä ketään?" lapsen äiti huhuili. Keräsin harjat nopeasti harjaboxiin ja päästin Wilman irti karsinassa. Sitten luikahdin ovenraosta käytävälle ja suljin salvan kunnolla. Astelin lapsen ja hänen äitinsä luokse hymyillen.
"Moi, mä olen Iitu" esittäydyin kohteliaasti.
"Hei, olen Mari ja tässä on lapseni Mira. Tiedätkö missä tallin omistaja on, sillä hän lupasi pitää Miralle sellaisrn tunnin, missä tutustutaan ratsastusharrastukseen?" Mariksi esittäytynyt nainen kysäisi minulta.
"Hän on luultavasti tallihuoneessa, seuratkaa minua" sanoin hymyillen leveästi ja lähdin johdattamaan heitä tallihuoneeseen/satulahuoneeseen.
"Katso Mira, tässä on hevosten satuloita ja suitsia" Mari kertoi lapselleen. Tallihuoneessahan Minna oli, hän istui pöydässä juomassa kahvia ja lukemassa sanomalehteä. Selvitin kurkkuani, jotta saisin Minnan huomion. Hän nosti päänsä hitaasti sanomalehdestä.
"Ai hei, mikäs nyt on?" Nainen kysyi hämillään. Hän oli tällä hetkellä ihan yhtä pihalla tapahtumien kulusta, kun lumiukko!
"Nämä kaksi tulivat jollekkin tunnille" kerroin.
"Tai siis Mira tuli" Miran äiti Mari korjasi.
"Ai niin, joo, se" Minna yhtäkkiä muisti.
"Istuppas tuohon ja Iitu, sä voit nyt mennä" Minna sanoi hymyillen.
"Okei" vastasin Minnalle ja suorastaan syöksyin Wilman karsinan luo jatkamaan harjausta.
Kiinnitin juoksutusliinan Wilman riimuun ja lähdin taluttamaan pilkukasta tammaa metsän halki läheiselle maneesille. Minna oli antanut minulle tarkat ohjeet eilen, kun olin sanonut, että haluaisin mennä sille maneesille juoksuttamaan Wilmaa. Wilmalla sitä energiaa ainakin riitti; tamma pyöri ja hyöri ympärilläni kuin mikäkin kärpänen, eikä suostunut kävelemään nätisti.
"Nyt Wilma!" Komensin tammaa hieman ärtyneenä ja kiskaisin hellästi riimusta. Wilma nosti päänsä ylös ja laski sen sitten alemmas kävellen vierelläni pikakäyntiä. Tässä sai kyllä toden tosiaan miettiä, lennättikö leijaa vai taluttiko hevosta?
Maneesille ei ollut ollut pitkä matka ja se oli menmyt vielä nopeammin, kun Wilma omasi käynti askellajikseen vain pikakäynnin. Maneesissa ei ollut ketään muuta, joten päätin laskea Wilman hetkeksi vapaaksi. Silloin alkoi maneesin hiekka tömistä ja pukit lennellä. Kuvasin samalla snäppiin videota, johon kirjoitin "Liikaa energiaako?". Siitä tuli mielestäni hauska ja laitoin sen kaikille kavereilleni ja My Storyynkin. Alkuriehumisen jälkeen otin Wilman kiinni parin porkkanan avulla ja aloin juoksuttamaan sitä. Ensin oikeaan kierrokseen hetken käyntiä ja sitten ravia ja sitten vasempaan kierrokseen hetken käyntiä ja sitten ravia. Sitten päästin narua pidemmäksi ja jatkoin juoksuttamista.
Pian kuitenkin palasimme tallille. Tallilla laskin Wilman pihattoon ja itse menin lakaisemaan lattioita ja siivoamaan Wilman karsinaa. Kännykkäni värähti, kun minulle tuli Snapchatista viesti "Ei laisinkaan" ja itkunauruhymiö kaveriltani, jolle olin lähettänyt videon. "Ei niin" laitoin vastaukseksi itkunauruhymiön kera. Hymyilin ja jatkoin Wilman karsinan siivousta.
|
|
