|
|
Post by Minna L. on Mar 7, 2018 21:51:51 GMT
Mogoi Jeger (käärme-rautias)
"Käpy", mongolianhevosori, 4v om. Minna Laakso
Mamman pikku mussukka. |
|
|
|
Post by Minna L. on Mar 10, 2018 14:31:17 GMT
10.03.2018
Tämä on nyt kolmas päivä, kun mongolianhevoseni ovat Suomessa. Olin niistä vain kuvan nähnyt etukäteen, mutta en kyllä pettynyt nähdessäni otukset. Ne vaikuttivat hieman käsittelemättömiltä, antoivat kuitenkin ihan kohtuu nätisti taluttaa traileriin ja kulkivatkin siellä melko hiljaa. Tiesin oripoikien historiasta sen verran, että ne ovat eläneet vapaina isossa laumassa, joten karsinat tuskin ovat niille tutut. Ensimmäiseksi yöksi siis päätinkin suosiolla jättää tulokkaat tarhaan ja olinkin aijemmin päivällä saanut Mikan viimeistelemään yhden lautatarhoistamme oreille. Jos ne eivät karsinoissa opi asumaan, on meidän pakko rakentaa pihatto, mutta ei sekään niin paha juttu olisi.
Sen jälkeen kun orit oli vapautettu tarhaansa, en saanutkaan niitä kiinni kuin seuraavaksi vasta seuraavana aamuna. Punahallakko vaikutti tottuneemmalta ihmisiin ja sen avulla sainkin lopulta pyydystettyä toisenkin kiinni. Otin aluksi molemmat vain tarhassa narun päähän, kävelimme pari kierrosta ja vapautin ne taas. Heinästä orit selvästi tykkäävät ja molemmat ovat kaiken kaikkiaan yllättävän siistin näköisiä, joten on niitä varmasti kasvattajan luona jonkin verran harjattu.
Virallisia nimiä ei oreilla ole, mongolianhevosia ei kuulemma perinteisesti nimetä länsimaiseen tapaan. Harmaata oria on kuitenkin kutsuttu ennen Cag-Buguriksi ja punahallakkoa Mogoi Jegeriksi, joten niistä väänsin sitten lempinimet Harmi ja Käpy. Harmaa on Harmi ja punainen Käpy. Harmille nimi ainakin tuntuu sopivan täydellisesti, sillä se vaikuttaa todella jääräpäiseltä ja villiltä.
Toiseksi yöksi sain otettua orit sisälle. Hain ne karsinoihin vasta kymmenen aikoihin ja tällöin sain molemmat jo ongelmitta pyydystettyä tarhasta. Orit kävelivät parhaiten yhdessä, joten toistaiseksi menimme niin. Karsinoissa orit alkoivat aluksi hieman huudella, mutta kun heitin niillekkin iltaheinät, rauhoittuivat molemmat omiin oloihinsa ja uskalsin lähteä hyvillä mielin nukkumaan.
Aamulla menin tekemään aamutallin poikkeuksellisesti jo kuudeksi ja ruokin kaikki hevoset karsinoihin. Kun Harmi ja Käpy olivat syöneet, heitin ne jo ulos syömään aamuheiniään, kun taas Randy ja Eve jäivät vielä sisälle syömään. Molemmat orit näyttivät voivan hyvin ja lähetinkin niiden kasvattajalle viestiä, että kaikki on mennyt hyvin.
Iltapäivällä nappasin ensin mukaani Käpyn. Otin sen ensimmäistä kertaa yksinään ulos tarhasta ja menimme talliin. Harmi jäi huutelemaan kaverinsa perään, mutta vaikutti rauhoittuvan yllättävän helposti. Käpy oli parivaljakosta se leppoisampi, eikä sen kanssa tullut perus harjaustoimenpiteissä ongelmia. Käpy jopa otti hieman kontaktia ja tuntui tykkäävän rapsutuksista. Palautin Käpyn tarhaan ja Harmia jouduinkin pyydystämään hetken aikaa, mutta lopulta ruunihallakko antoi kiinni. Harmi aluksi riehui karsinassa jonkin verran yrittäessäni mennä sisälle, joten lopulta laitoin narun kiinni sen riimuun ja pidin narua itse kädessäni. Jutustelin orille rauhassa ja lopulta se rauhoittui sen verran, että sain orin harjattua.
Kun molemmat orit oli harjattu, pääsin liikuttamaan Randyn ja Even, joiden kanssa toimiminen olikin lasten leikkiä mongolialaisten koulutuksen jälkeen. Illalla Mika paasasi minulle varmaan tunnin siitä, että orit on palautettava, mutta lupasin tälle että hänen ei tarvitse oreihin koskea ennenkuin ne ovat tottuneempia ihmisiin. Lopulta mies suostui pitämään orit ja myönsi lopulta että ovathan ne aika kivannäköisiä.
|
|
|
|
Post by Minna L. on Mar 25, 2018 17:08:07 GMT
25.03.2017 Ratsukoulutus, ootko tosissas?
Harmi ja Käpy ovat asuneet meillä nyt noin kaksi ja puoli viikkoa. Ne ovat kylväneet kauhua ja aiheuttaneet harmaita hiuksia (tai siis Harmi on), mutta on edistystäkin tapahtunut. Harmi antaa jo kiinni ilman puolen tunnin ajojahtia ja Käpy on lopettanut turhan sähellyksen. Harmin kanssa edessä on paaaljon enemmän töitä kuin Käpyn kanssa, mutta Käpyn kanssa on tarkoitus aloittaa jo ratsukoulutus.
"Minna et voi olla tosissas?" kuului Mikan suusta, kun pyysin tätä avuksi Käpyn ensimmäistä ratsastussessiota varten.
"Tottakai oon. Kyllä siitä pitää ratsu saada ja se on kehittynyt niin nopeasti, että hyvin siellä kyydissä vois pari kertaa käydä ja sit antaa vähän lomailla", naurahdin ja rapsutin Käpyn kaulaa orin katsoessa minua hieman epäluuloisesti.
"No, sitku päädyt sairaalaan ni tuon kukkia ja suklaarasian", mies naurahti lopulta touhuun myöntyen.
"Loistavaa", virnistin ja aloin satuloida Käpyä.
Satulan selässä pitoon totutin Käpyn heti ensimmäisellä viikolla, kun se ei touhua vastustellut. Harmin kanssa ei todellakaan sujunut yhtä kevyesti, vaan se oli ensimmäisestä yrityksestä suunnilleen hypännyt seinälle. Olen minä Harmillekkin jo pari kertaa saanut rungottoman satulan asetettua selkään hetkeksi, mutta odotan suosiolla sen ratsukoulutuksen kanssa pidempään.
Talutin Käpyn perässäni kentälle, joka ei todellakaan ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta hyvin siellä pystyy kävelemään ja vaikka ravaamaankin. Tein hieman maastakäsittelyä Käpyn kanssa ja ori oli aika hyvin kuulolla, vaikka se välillä hirnahtelikin Harmille, joka tuijotteli lautatarhaltaan. Olin varustanut Käpyn lännensatulalla ja kuolaimettomilla suitsilla. Lännensatulassa on helpompaa pysyä kyydissä mahdollisessa rodeossa ja koulutan mielellään kaikki hevoset aluksi kuolaimettomalla.
Kun olimme kävelleet ja tehneet vähän hommia, alustin selkäännousua hyppimällä Käpyn vieressä, seisomalla jakkaralla sen vieressä ja lopulta taputtelin satulan päältä. Palkkasin Käpyä rapsutuksilla ja lopulta ojensin narun Mikalle.
"Et sit päästä irti", virnistin ja seisoskelin jakkaralla. Kokosin ohjat vasempaan käteeni ja nostin jalkani vasempaan jalustimeen. Nousin hitaasti selkään ja Käpy kuulosteli touhujani hieman epävarmasti, mutta seisoi hievahtamattakaan paikallaan. Annoin sille taskustani porkkanan palan ja kehuin oria hurjan paljon. Hyppäsin sitten alas ratsailta ja vaihdoin jakkaran toiselle puolelle.
Toisen selkäännousun jälkeen kävelimmekin pari kierrosta. Käpy oli kokoajan varuillaan, mutta käveli nätisti ja vaikutti siltä, että joku on jo kasvattajan luona joskus ollut sen selässä. Käveltyämme hetken, pysäytin orin ja hyppäsin ratsailta. Käpy sai hurjan paljon kehuja sekä minulta, että Mikalta ja huomasin selvästi että mieskin alkaa jo hieman heltyä suloiselle mongolianhevoselle.
Pienen ratsastustuokiomme jälkeen yksinkertaisesti nappasin Käpyltä varusteet pois ja päästin sen tarhaan. Harmin harjaisin vielä illalla, mutta nyt kävisin ratsastamassa Even, jonka jälkeen pitäisi lähteä pitämään pari kouluvalmennusta läheiselle tallille.
|
|
|
|
Post by Minna L. on Apr 1, 2018 20:17:34 GMT
01.04.2018 Aprillia aprillia!
Kello alkoi lähestyä iltayhdeksää ja olisi aika suunnata hakemaan Käpy ja Harmi sisälle. Olin suonut mongolianhevosille hieman muita pidemmän tarhausajan, jotta ne pysyisivät pöksyissään. Pitäisi patistaa Mika rakentamaan niille jonkin sortin katos tarhaan, niin saisivat hyvillä keleillä jäädä välillä yöksikin ulos. Meille oli tänään talliin muuttanut uusi ponivahvistus Larissa, joka on ylläpidossa Eve nimisellä tytöllä. Siitä sitten tuli sekin, että meidän poni-Eve sai vaihtaa lempinimekseen Eveyn, niin ei tule turhia sekaannuksia.
Kipaisin talliin hakemaan Käpyn ja Harmin riimut naruineen ja samalla moikkasin hieman Larissaa, joka huolestuneen oloisena tuijotteli karsinastaan. No, kohta hepat saisivat iltasapuskansa, niin eiköhän tilanne sitten rauhoittuisi. Kirppu mojautteli kaviollaan karsinan ovea ja tuijotti minua intensiivisesti.
"Ei voi olla niin kova nälkä, ettet hetkeä jaksa odottaa. Nyt hys tai jäät viel ilman ruokaa", naurahdin orille ja lähdin astelemaan ulos kohti lautatarhaa.
Pyydystin tuttuun tapaani ensin Käpyn ja vasta sitten vaikeammin kiinniotettavan Harmin. Avasin portin kokonaan auki molempien ponien ollessa narujen päässä ja lähdimme kävelemään kohti tallin ovea, jonne ei muuten pitkä matka ole. Samassa ilman mitään varoitusta, kuulin epämääräisen inahduksen ja seuraavaksi tunsin vasemmassa kädessäni kiskaisun ja naru lipesi käsistäni. Seuraavaksi iski käsivarteen mukava kipu ja olin vähällä kaatua. Lopulta onnistuin tukeutumaan Harmiin, joka hämmentyneenä seisoi vieressäni. Punahallakko mongolianhevosori paineli perse lentäen pitkin pihaa ja naru vain roikkui perässä.
---------
Sain tungettua Harmin karsinaansa ennenkuin se yritti lähteä kaverinsa perään ja seuraavaksi Mika rymisteli talolta tallia kohti.
"Mitä hittoa tapahtu?" kuului miehen suusta tämän katsoessa vähän matkan päässä vapaana seisovaa Käpyä. Ori nakkeli niskojaan ja tuijotti tallin ovelle meidän suuntaamme haastavasti.
"Toi paukapää otti hatkat ja viel pukitti mua päin", sähähdin ja pitelin oikealla kädelläni vasenta käsivarttani, jossa tuntui kerrassaan ihana jomotus.
"Eiks ton pitänyt olla se mamman mussukka?" Mika kysyi ja osoitti Käpyä, joka ei ollut hievahtanutkaan.
"Jep", huokaisin syvään ja lähdin kävelemään kohti Käpyä.
Pari kertaa Käpy otti hatkat ja ravaili häntä tötteröllään pitkin pihaa pimenevässä illassa. Ei sillä tuntunut olevan innostusta kauemmas lähteä, kunhan kiusasi meitä pitkin pihaa. Lopulta Mika tajusi hakea kauhallisen kauraa ja sitä rapistelemalla sai lopulta orin narusta kiinni. Kun Käpy tajusi olevansa kiinni, se yritti kerran rykäistä, mutta ehdin nappaamaan ponipojan avomieheltäni ja ärähdin sille kovaan ääneen. Lopulta punahallakko luovutti ja sain sen talutettua sisälle talliin ja omaan karsinaansa. Tallissa alkoi olla aikamoinen meteli, kun hevoset odottivat ärtyneinä myöhässä olevia ruokiaan.
Teimme iltatallin ripeästi Mikan kanssa yhteistyöllä ja kun vihdoin kaikki hevoset oli ruokittu, nappasin päällystakkini pois ja vilkaisin käsivarttani.
"Komea mustelma siihen tulee", Mika totesi tutkiessaan kättäni tarkemmin.
"No, ei ainakaan mitään murtunut, niin selvittiin säikähdyksellä", virnistin ja huokaisin väsyneenä.
"Ihan kiva aprillipila hei", Mika naurahti helpottuneeseen sävyyn.
"Jep. Käpy on selkeesti kiltti kaikkina muina päivinä, paitsi aprillipäivänä", naurahdin ja napsautin tallista valot pois. Lähdimme uupuneina kävelemään talolle.
|
|
|
|
Post by Minna L. on May 16, 2018 12:45:02 GMT
16.05.2018 Yök hellettä!
"Mä oikeesti sulan.. valun vaa tähän semmoseks töhnäks", valitin istuessani nurmikolla talomme edessä.
"Yäk, kiitti mielikuvast", Mika mutisee aurinkotuolistaan. Kesä ei oikeasti ole ikinä ollut mikään lemivuodenaikani. Jos ei olisi hevosia, voisin ehkä nauttiakin lämmöstä, mutta nyt on niin paljon hommia, että helle on suorastaan myrkkyä. Kärsin kuumuudesta, enkä jaksaisi oikeasti tehdä yhtään mitään. Olin kuitenkin päättänyt lähteä Käpyn kanssa tänään maastoon. Mika tulisi Puttea taluttamaan seuraksi, niin olisi joku soittamassa ambulanssia paikalle jos mongolialainen linkoaa minut pöpelikköön.
Talliin kipittäessäni siellä oli Iitu harjaamassa Wilmaa ja Salli suihkuttelemassa Ginaa pesarilla. Moikkaan molempia tyttöjä, jotka näyttävät nauttivan hellesäästä kesävaatteissaan. Haen Käpyn länkkäsatulan, suitset ja harjapakin varustehuoneesta ja raahaan kaiken kerralla tallin eteen. Harmille tekee ihan hyvää harjoitella yksin pihatolle jäämistä, enkä oikeastaan usko että se mitään kohtausta aiheuttaa, on kuitenkin muissa tarhoissa porukkaa. Käpy lähtee tarhasta mukaani laiskanpuoleisesti, ja yrittää kiskoa puskaan syömään, mutta tulee pienellä nykäisyllä perässäni tallin eteen.
En ole vielä harjoitellut Käpyn ja Harmin kanssa kiinni sidottuna seisomista, mutta molemmat osaavat olla aika nätisti paikoillaan ihan silläkin, että pidän narua kädessäni. Harjaan Käpyn reippain ottein ja edelleen siitä lähtee tuppoina talvikarvaa. Olen jo miettinyt että pitääkö minun ajella Harmi ja Käpy karvoistaan kun on tullut näin nopeasti hirveät helteet, mutta epäilen että orit murhaisivat minut jos yrittäisin lähestyä niitä klipperillä, joten olen vain tyytynyt hankaamaan karvoja pois päivittäin.
Käpy on nopeasti varustettu, jolloin Mika hakee Putten pihatolta ja nousen ratsaille. Käpy on hurjan nopea oppimaan ja se ei ole enää moksiskaan ratsastajasta selässään. Se pääsääntöisesti menee sinne minne pyydetään ja siinä askellajissa kuin pyydetään. En minä sen kanssa vielä selästä käsin ole laukannut, mutta ei meillä ole mikään kiire. Ohjaan orin sitten maastoon kirjavan shetlanninponin perään ja Käpy lähtee etenemään reippain askelin.
Pari kertaa lyhyehkön maastolenkkimme aikana Käpy hieman säpsyy, yrittää kiskoa itsensä puskaan tai vain jähmettyy, mutta hyvin me pärjäämme ja kotipihaan palatessamme olen hurjan ylpeä pienestä punahallakostani. Käpystä tulee varmasti todella pätevä ratsu ja varmajalkainen maastoilukaveri. Käpylle voisin jo pikkuhiljaa alkaa etsiä vuokraajaa käymään kerran tai kaksi viikossa. Vuokraaja saisi olla sellainen, että olisi kiinnostunut maastakäsittelystäkin, eikä jännittäisi jääräpäistä hevosta. Harmille ei vuokraajaa varmaan vielä koko kesänäkään pysty ottamaan, mutta ehkä sitten syksyllä.
Palautan lopulta Käpyn tarhaan huuhdeltuani sen ensin viileällä vedellä. Harmi on iloinen kavereidensa paluusta, mutta ei saa nauttia siitä pitkään, sillä nappaan harmahtavan orin vielä tallin edustalle harjattavaksi, jonka jälkeen alkaakin olla taas heinäaika.
|
|
