Larissan päiväkirja

Kävelin ponikolmikon tarhaa kohti, vaaleanpunainen riimunaru kädessäni. Kevät taisi vihdoin tehdä tuloaan, ainakin tämän hetkisen auringonpaisteen perusteella. Tietyt kohdat tallipihastakin alkoi hiljalleen sulaa, onneksi. Mä rakastin kesää, ja olin pitkän talven jäljiltä täysin valmis lämpöasteisiin.

Larissa oli ollut Keijupihassa nyt neljä päivää. Olin joka päivä käynyt puuhailemassa sen kanssa jotain, ja samalla tutustunut tallin tapoihin paremmin. Olin myös eilen törmännyt Kiiraan, Kirpun vuokraajaan. Hän vaikutti lyhyen tapaamisemme perusteella mukavalta, ja oli kuulemma myös tulossa parin päivän päästä maastolenkille, jonka Minna järjesti.

Saavuin tarhan portille, ja kolmikon kiinnostuneet katseet kiinnittyivät minuun. Pujahdin tarhan toiselle puolelle, ja lähdin kävelemään tummaa ponia kohti. Lari jäi onneksi kiltisti kiinni, vaikka saattoikin kokemusteni perusteella säpsähtää liian rempseää toimintaa. Niimpä pysähdyin rauhallisesti tamman rinnalle, ja taputin sen talvikarvassa olevaa kaulaa. Kiinnitin narun päitsiin, ja kevyellä maiskautuksella Larissa seurasi mua portille.

Tallissa pistin neidon karsinaansa, ja kaivoin sen edustalle kiinnittämästäni hoitokassista pölysuan. Tänään kävisin vielä vain taluttelemassa Larissaa, mutta huomenna kiipeäisin satulaan.
Tumma otus seisoi jännittyneenä paikallaan, kun aloin sukia sen puhdasta karvaa läpi. Mahan alta harjaaminen sai korvat kääntymään luimuun, muttei se arkuudeltaan viitsinyt uhitella enempää. Jatkoin harjausta kyljeltä takajalalle, ja vaihdoin sitten puolta. Tarhoissa oli vielä sen verran lunta, ettei tamma onnistunut sotkemaan itseään juuri mihinkään. Ripeän harjauskierroksen jälkeen selvitin Larin takkuisen hännän, vaikka ongelmaksi meinasikin koitua selvityssuihkeen laittaminen: pullo ja siitä tuleva suihke oli hirvittävän pelottavia, ainakin Larissan mukaan..


Vajaan vartin kuluttua talutin Larissaa Keijupihan kenttää kohti. Oli oikeastaan tosi kivaa, kun tallilla oli näin rauhallista. Kun oli lähes koko heppauransa viettänyt riehakkaalla, isolla ratsastuskoululla, oli pienellä yksityistallilla hengaaminen luksusta. Larissa ei varmaan muutenkaan sopeutuisi luonteensa perusteella ratsastuskoululle - ei ainakaan ihan hetkessä.

Olin jo aiempina päivinä käynyt juoksuttamassa tammaa kentällä, joten ainakin tänään saatoin taluttaa Larissan sinne ilman konflikteja. Aluksi kävelimme ihan vain kentän vierustaa pitkin rauhallisessa tahdissa. Välillä Lari pysähtyi yllättäen katselemaan ympärilleen sieraimet suurina, ja annoin sen tehdä niin. Ratsastaessa en kyllä saisi antaa tamman oppia kyseistä tapaa, mutta nyt juttu sai mennä edelleen alkuhämmennyksen piikkiin.

Taluttelin Larissaa käynnissä molempiin suuntiin, jonka jälkeen päätin ottaa hölkkää lyhyesti: pitkät sivut ravissa, lyhyet käynnissä. Risteytysponi lähti tikittävään raviinsa kannustuksella, ja ponimaisesta ulkomuodosta huolimatta sen askelissa oli pientä koreutta. Mun hidastaessa tempoa teki poni samoin, ja se tuntuikin lukevan eleitäni tosi tarkasti.

"Hieno tyttö", hymyilin hidastaen viimeisen kerran kävelyvauhtiin. Käppäilimme vielä muutaman kierroksen verran, jonka jälkeen suuntasimme tallia kohti.


Tallirakennukseen astuessamme huomasin yhden Larissan tarhakaverin, sen pilkukkaan, olevan sisällä. Muistelin Minnan maininneen, kuinka kyseinen tamma oli myös yksityinen hevonen. Kiinnostuneena talutin ylläpitoponini karsinaan, ja kävelin lähemmäs pilkukkaan hevosen karsinaa. Sieltä löysinkin blondin, sinisilmäisen tytön harjaamasta Wilmaa.

"Moi! Oot varmaan Wilman omistaja?" päätin tervehtiä tyttöä, joka kääntyi ääneni suuntaan.

"Ai moi, joo oon. Oon Iitu. Huomasinkin, et tänne on tullu uus poni. Onkse sun?" vaaleahiuksinen hymyili mulle, lopettaen hetkeksi aikaa vilkkaan oloisen tammansa harjauksen.

"Joo, tai siis se on mulla ylläpidossa. Ja oon Eveliina, tutummin Eve", esittelin itseni ja Iitu nyökkäsi vastaukseksi.

Palasin Larissan karsinalle vielä tarkistamaan sen jalat ja sukimaan karvan kertaalleen läpi. Samalla juttelin vielä Iitun kanssa, joka paljastui saman ikäiseksi kuin minä. Hänkin kyllä vaikutti mukavalta tyypiltä, ehkä me eksyttäisiin joskus yhtä aikaa ratsastamaan.

Koska kello oli vasta noin viiden luokkaa, päätin viedä Larissan takaisin nauttimaan kevätsäästä. Evey hirnui jo kaukaa meille tervehdykseksi jäätyään yksin tarhaan.
Talutin Larin tarhan sisäpuolelle, ja suljin portin. Sen jälkeen vetäisin vaaleanpunaiset päiset pois siron tamman päästä. Se katseli hetken aikaa valppaasti ympärilleen, kunnes Eveyn kannustamana lähti ravaamaan tarhan toiseen päähän. Hymy levisi kasvoilleni seuratessani kaviokkaitten liikettä. Onneksi ne näyttivät tulevan hyvin toimeen jo näin lyhyen ajan jälkeen.