|
|
Post by Minna L. on Apr 18, 2018 10:25:48 GMT
Quintero( sivut) kwpn, ori rautias sabino, 171cm om. Minna Quintero on kokenut kilpahevonen, joka saapui Keijupihaan viettämään kisaeläkettä suurilta areenoilta ja toimimaan Minnalle opetusmestarina haastavampiin koulukiemuroihin. ----- Kuikka asuu Keijupihasta reilun 1km päässä sijaitsevalla hevoskeskuksella, jossa on laadukkaammat puitteet aktiivista treenaamista ajatellen. Kuikka asuu hevoskeskuksella ainakin toistaiseksi, mutta palaa varmsti jossain vaiheessa kotiin. |
|
|
|
Post by Minna L. on Apr 18, 2018 10:37:48 GMT
18.04.2018
"Okei joo tost mul ei oo mitään valitettavaa", Mika naurahti kun näytin tälle Kuikan kuvaa ensimmäistä kertaa. Mies tiesi että meille tulisi uusi hevonen muutaman päivän päästä, mutta nyt tämä näki tulokkaan kuvan ensimmäistä kertaa.
"Hyvä. Se on iso ori, kisannut Grand Prix -tasolla koulua ja jättänyt jo kolme jälkeläistä maailmaan", kerroin ja katsoin ylpeänä kuvaa tanssahtelevasta rautiaansabianosta.
"No nyt kuulostaa paremmalle, vihdoin kunnon kouluhevonen", Mika sanoi ja tiesin kyllä mitä tämä tarkoitti.
Keijupihaa perustaessamme oli minulla heti ollut etsinnässä osaava kouluratsu, jolla pääsisin itse kehittymään, mutta jotenkin pihaan sitten muutti ex-laukka/tuntihevonen, kaksi puolivilliä mongolialaista ja kuitenkin laadukas poni ja suokki, mutta ei vieläkään yhtään hevosta, jolla pystyisin itse nostamaan tasoani. Lopulta talli sitten oli täynnä ja ajatus siitä osaavasta kouluratsusta alkoi hieman kadota, mutta nähdessäni Kuikan myynti-ilmoituksen, oli se rakkautta ensisilmäyksellä.
Harmin ja Käpyn pihatto mahdollisti sen, että pystyin tekemään orista tarjouksen ja lopulta sainkin myyjältä viestiä, että olisi valmis Kuikan minulle myymään. Koeratsastukseen ei taaskaan ollut mahdollisuutta, mutta tuon tason hevonen on varmasti täydellinen. Myyjä lupautui järjestämään kuljetukset ja ilmoitti että orin pitäisi saapua Suomeen 21.04.2018.
-----
"Mulle tulee uusi hevonen", kajautin ilmoille tallissa, jossa Kiira oli hoitamassa Kirppua ja Eve Larissaa. Molemmat katsoivat minua hetken kummallinen ilme kasvoillaan, mutta hymyilivät sitten ja onnittelivat.
"Kerro nyt millainen!", Kiira hoputti samalla kun letitti Kirpun otsatukkaa.
"Nimi on Quintero, se on 171cm korkee hollantilainen ja kisannut GP koulua", kerroin naurahtaen.
"Mistä sä rahat revit? Ja miten sulla riittää aika", Eve kysyi ja Larissa vaikutti jo siltä, että ponitammalla on kiire.
"Salaisesta rahakätköstäni", vastasin virnistäen ja jatkoin: "Ei mulla ajan kanssa oo ongelmia. Mulla on paljon ihania apureita jotka auttaa hevosten liikutuksessa, Eve liikkuu vasta neljä kertaa viikossa kunnolla ja Harmin ja Käpyn kanssa etenen hitaasti."
Eve ja Kiira pyörittelivät päivään, mutta hymyilivät silti uteliaina. Varmasti hekin odottaisivat innolla, että huipputason hevonen astelisi meidän pieneen pihatalliin.
|
|
|
|
Post by Minna L. on Apr 23, 2018 10:51:33 GMT
23.04.2018 Kuikka on saapunut
Kun lauantai, eli 21. huhtikuuta oli koittanut, olin odottanut uusinta ostostani kuin kuuta nousevaa, mutta koko päivänä ei tullut yhtäkään hevosautoa meidän pihaan. Siinä iski sitten hirveä epätoivo, että oliko minua huijattu, vai mikä nyt oli pielessä. Lopulta mitä kauheampien ajatusten pyörittyä päässäni, soitti Kuikan myyjä minulle ja ilmoitti, että kuljetuksessa oli ollut joku hässäkkä, joten Kuikka saapuisi Suomeen vasta maanantaina. Kaikki oli siis hyvin, ei ollut mitään kauheuksia ja ori saapuisi kuin saapuisikin minulle!
--------
Maanantaiaamuna aamutallia tehdessäni perhoset lentelivät vatsassani ja hevoset selvästi vaistosivat sen. Pihatolla Käpy ja Harmi olivat tavallista röyhkeämpiä ja karsinoissa kaikki hevoset olivat hieman hermostuneita. Hengittelin sitten hetken syvään, löysin jonkun sisäisen rauhan ja sain aamutallin hoidettua loppuun melko seestellä mielellä.
Kun kaikki hevoset olivat yhdeksän jälkeen pihalla, sain viestin kuljetusyhtiöltä, että he ovat saapuneet Suomeen ja ovat meillä arviolta klo 15.00. Ehtisin siis vielä ratsastaa ainakin Even ja Randyn, jotka olivat eilen olleet kisoissa ja tarvitsisivat palauttavat jumppailut. Kisat olivat sujuneet superisti ja surkeasti. Superisti Eveltä, joka oli helposti voittanut luokkansa ja surkeasti Randylta, joka oli käynyt turhan kuumana ja hypännyt lopulta kouluaitojen ylitse ja kuskannut minut ulos kentältä. No, ei siitä sen enempää...
--------
Kello läheni kolmea ja nojailin lautatarhan aitaan silmäillen tarhoissaan käyskenteleviä hevosia. Ponitammoja on jo neljä kappaletta ja niistä viimeisimpänä saapunut Gina oli lauantaina päässyt muiden tammojen joukkoon. Aluksi siellä oli ollut vähän sählinkiä, mutta nyt kaikki vaikuttivat jo ihan tyytyväisiltä. Evey oli Wilmasta hieman tarkka, eikä päästänyt muita sen lähelle, mutta onneksi Larissa oli toivottanut Ginan tervetulleeksi laumaan. Tarhassa oli onneksi hyvin tilaa väistellä, joten kaikki neljä tammaa mahtuvat sinne yhdessä.
Kun kalliin näköinen hevosrekka kaartoi pihaamme, oloni oli kuin jossain sadussa. Hondakin oli saapunut Yhdysvalloista sellaisessa ihan perusrekassa, mutta Kuikka saapui selvästi kunnon luksusrekassa. Rekka näytti siltä, että siinä olisi ihmisillekkin yöpymistilat.. Lopulta rekasta hyppäsi ulos siististi pukeutunut hoikka mies, joka tuli iloisesti minua kättelemään. Tämä puhui englantia ja ihasteli pientä ja somaa maalaistalliani. Miehen aksentista päätellen hän on ehkä kotoisin jostain Italiasta tai siltä suunnalta.
Lopulta hetki jota olin odottanut, luultavasti italialainen ylipuhelias mies talutti mitä upeimman suuren rautiaan sabinon kouluorini ulos trailerista. Minun piti pari kertaa räpäyttää silmiäni, että pystyin sisäistämään sen, että ori on nyt oikeasti siinä. Quintero katseli ylväästi ympärilleen, jonka jälkeen se hamusi miehen olkapäätä samalla kun tuijotti ympäriinsä. Menin miehen avuksi nappaamaan orilta kuljetussuojat ja -loimen pois, jonka jälkeen lähdimme viemään oria johdollani sen uuteen tarhaan. Quintero näytti juuri siltä, ettei ollut koskaan ennen pientä maalaistallia nähnytkään ja kun se päästettiin vapaaksi suureen tarhaan, ori ampaisi heti liitävään raviin ja ryhtyi tutkimaan paikkoja.
Varusteita sain Quinteron mukana vähän: riimun, narun, yhden loimen, kuljetussuojat ja suitset. No, pääsisin ainakin samantien shoppailemaan uusia ja upeita varusteita, joista satula olisi ehdottomasti ensimmäisenä listalla. Onneksi meille on tulossa huomenna satulansovittaja, kun Honda tarvitsee uuden satulan. Quinteron tuonut mies lähti lopulta pienen tallikierroksen jälkeen, jonka jälkeen seisoin yksin keskellä tallipihaa. Muut hevoset olivat kovin uteliaita Quinterosta ja eteenkin tammat osoittivat olevansa hyvin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Saa nähdä kuuluuko pihassa kokopäivän kauheasti hirnuntaa..
|
|
|
|
Post by Minna L. on May 28, 2018 14:11:57 GMT
28.05.2018 Kouluvalmennus pelottavan Paulan opissaViime valmennuksestani Paulan opissa oli aikaa. Tämä oli minua aikanaan kouluvalmennuksessa valmentanut viikottain, mutta kun viimeisin puoliverinen kouluratsuni myytiin, en kehdannut naisen oppiin mennä ponilla, ex-laukkurilla tai suomenhevosella. Nyt minulla on kuitenkin Kuikka, jonka kanssa kehtaisi ongelmitta mennä kansainvälisen tason kouluratsastajan oppiin. Paula on suoraan sanottuna pelottava vanhempi nainen, tämä on todella suorasanainen, kehuja heruu harvemmin, enkä suoraan sanottuna pidä siitä eukosta yhtään, mutta hän aina sai minussa kehitystä aikaan, joten on valmennuksissa hyvätkin puolenta. Paula arvostaa puoliverisiä ja katsoo kaikkia muita rotuja hieman alaspäin, mutta siitä huolimatta hän on saavuttanut suuren suosion valmentajana kaikenlaisten ratsastajien keskuudessa. Valmennukseen osallistuvalla pitää vain olla riittävän paksu nahka, ettei ota Paulan pisteliäitä sanoja liikaa itseensä. Kuikan kanssa olemme kerenneet nyt treenamaan itsenäisesti reilun kuukauden. Kokoajan sujuu paremmin, tietenkin välillä on huonoja päiviä, mutta niitä on yllättävän harvassa. Eihän meidän meno todellisuudessa vielä ihan miltään huipulta näytä, mutta aina kun istun Kuikan selässä, tuntuu siltä että leijuisin pilvissä, onhan se arvokas ja upea GP tason ratsu. Tänään valmennuksessa Paula kuitenkin palautti minut maan pinnalle. Sieltä tuli niin paljon haukkuja istunnastani, ratsastuksestani ja eteenkin käsien asennosta. Huomasi kyllä että olen viime aikoina keskittynyt itse liikaa valmentajan hommiin, eikä itse ole tullut valmentauduttua kauheasti. Alun järkytyksen jälkeen sain kuitenkin tsempattua ja vähitellen meno alkoi ainakin tuntua paremmalle. Edelleen Paula valitti etten osaa istua Kuikan laukassa ja että jalustimien pitäisi olla ainakin kaksi reikää pidemmät, mutta hei oikeasti, koittakaa itse istua tämänkokoisen kouluorin laukassa ilman mitään hytkymistä! Loppua kohti suorastaan yllätyin. Paulalta alkoi vähitellen tulla hyvääkin palautetta ja lopulta nainen jopa oikeasti kehui Kuikan liikkeitä ja lihaksistoa ja taisi sieltä joku kehu tulla minullekin. Loppupalaute piti sisällään ainakin "nyt sinulla on vihdoin tasokas hevonen, joten ehkä nyt viimeinkin alat kehittyä nopeamin" ja "jos et valmentaudu useammin, pilaat vielä tuon hevosen", mutta loppupeleissä leveän hymyn kasvoilleni toi viimeinen lausahdus "ette te toivoton tapaus ole". Paula siis uskoi että minussa ja Kuikassa on potentiaalia, joten se ehdottomasti piristi. Vaikka Paula on pelottava ja välillä jopa ilkeä valmentaja, tulee tämän valmennuksesta hyvä mieli, jos saa edes yhden kehun!
|
|
|
|
Post by Minna L. on Oct 5, 2018 12:47:04 GMT
05.10.2018 Liitokavio Kuikka
Kuikka on nyt ollut omistuksessani noin puoli vuotta ja tänä aikana olen oppinut orin ratsastuksesta ja ihan yleisesti kouluratsastuksesta todella paljon. Ori on uskomattoman opettavainen ja tietenkin osaava ratsu, jonka kanssa olen saanut jo omaakin tasoani taas nostettua. Kisoissa emme ole käyneet, mutta sekin on suunnitelmissa viimeistään ensi keväänä, ehkä jo tänä talvenakin. Luottovalmentajani Paula on käynyt valmentamassa meitä joka toinen viikko täällä kotona, mutta nyt kun syksy on saapunut, on nainen alkanut valittamaan, etteivät nämä puitteet ole sopivat hänen kaltaiselleen korkean kouluratsastuksen valmentajalle. Siihen on siis pitänyt keksiä ratkaisu...
Tahdon jokatapauksessa valmentautua Kuikan kanssa talven läpi, eikä se täällä kotona huonoimmilla keleillä ole mahdollista, eikä aina jaksaisi kävelläkään läheiselle maneesitallille. Ratkaisuksi löydettiin lopulta se, että Kuikka muuttaa pahimmiksi talvikuukausiksi Paulan tallille, jossa nainen läpiratsastaa orin kerran viikossa, pitää minulle valmennuksen kerran viikossa ja muut päivät käyn vain liikuttamassa sitä huippupohjilla. Paulan tallille ajaa kuitenkin vain parikymmentä minuuttia, niin se ei matkana ole ihan mahdoton, eikä Kuikka siellä tule asumaan kuin vain pari kuukautta.
Nyt syksyn saapuessa on vettäkin alkanut sadella ihan reilusti, vaikka toki niitä kauniitakin syyspäiviä on kohdalle osunut. Oma pelto on nyt sänkkärinä ja siellä pohja on pysynyt todella hyvänä, joten siitä on nautittu täysin siemauksin kaikkien hevosten kanssa. Kuikan kanssa olemme muutamia kunnon laukkatreenejä estesatulankin kanssa sänkkärillä ottaneet ja ne ovat selvästi tehneet suurelle kouluorille hyvää. Olemme me sänkkärillä ihan kouluratsastustakin harrastaneet, kuten viimeksi tänään.
Tänään Kuikka oli todella vireällä tuulella ja heti kun se huomasi että suuntaamme sänkkärille, alkoi ori steppailla paikoillaan ja pärskähdellä innoissaan. Olin käynyt kentällä tarkastamassa hieman orin kuuluvuutta käyntijumpalla, jonka jälkeen vasta suunnattiin pellolle, jossa Kiirakin oli pyörimässä Kirpun kanssa. Kauhean pörrökarvan kasvattanut suomenhevonen näytti jo hionneen kevyesti ratsukon vasta hetken hölkkäiltyä.
"Heitä sille sit pihalle viedessä se kuivatusloimi sadeloimen alle. Koitan klipata sen parin päivän sisään, niin ei tartte enään tosta hikisyydestä kärsiä", naurahdin ohitsemme ravaavalle Kiiralle, joka nyökkäsi hymyillen.
Kuikan kanssa teimme pellolla ihan perusjuttuja ja vain nautin siitä, että ori liikkui isosti eteen. Ravasimme suuria ympyröitä ja ensin vain hain oria matalampaan ja rennompaan muotoon. Vasta kun Kuikka oikeasti malttoi rentoutua, kokosin ohjia käsiini ja istuin harjoitusraviin, jossa otimme muutamia väistöjä ja lisäyksiä. Lisäyksemme olivat oikein superhyviä, kiitos sänkkärin aiheuttaman lisäboostin. Laukassa tänään ei ralliteltu, mutta keskityttiin sivistyneeseen laukkaan ja siihen, että Kuikka menee sitä vauhtia kuin minä pyydän. Pari kertaa Kuikka heitti laukassa pientä pukkia, kun olisi halunnut kiihdytellä, mutta lopulta saimme yhteisymmärryksen ja laukka lähti pyörimään todella kivasti.
Jätin sänkkäritreenimme tänään aika lyhyeen ja lopetin nopeasti hyvien laukkojen jälkeen. Kuikkakin oli hionnut jonkin verran, joten varmaan senkin joutuisin klippaamaan, kun ori muuttaa viileästä kotitallista lämpimälle maneesitallille. Kuikan ja Kirpun lisäksi Randy pääsee karvoistaan. Omista "kilpahevosistani" karvansa saa pitää vain Eve, joka on sellainen silkkiturkki, että nyt jo tammalle on joutunut laittamaan kevyttä toppaloimea niskaan.
|
|
